26.5. torstaina jälleen aamulla jälki rehupellolle ja mittaa en enää muista . Joka tapauksessa siinä jäljessä ei ollut mitään ihmeellistä elikkäs hyvin sujui.

27.5. perjantaina oltiin jo Inkoossa leirillä ja illalla ajoin jäljen nurmikolla. Mittaa ei saanut kuin 100 askelta ja ruoka oli nyt jäljen päässä piilossa. Ajoi tosi hyvin ja pienen pienen tarkastuksen teki yhdessä uressa, mutta se oli vain sellainen pään kääntämisen verran ja palasi heti askeleeseen. Hyvä Raisa!

28.5. lauantaina tein jäljen pellolle missä kasvoi harvakseltaan heinää eli pääsääntöisesti pohja oli multaa (noin 150 askelta). Peuran jälkiä oli aika paljon, kun pellolla oli niiden ruokintapaikka. Peuran jäljet ei sinällään haitanneet, vaan Raisa puksutti varmasti menemään koko jäljen. Päässä ei tällä erää ruokaa ja löysin liinoin mentiin.

29.5. paluumatkalla kotiin tein matkalla jäljen (täällä Keuruun päässä) nurmikolle ja mittaa 200 askelta. Pohja oli aika märkä, kun oli ilmeisesti satanut kaatamalla. Hyvin Raisa jäljesti ja päästä löytyi jälleen ruoka. Viikon aikana tuli siis 6 jälkeä ajettua ja meno on vain parantunut. Tällä tahdilla kun jaksais jälkiä ajella

2.6. keskiviikkona jälleen nurmella jälki. Nurmi oli vasta leikattu ja tuoksui omaankin nenään hyvin voimakkaasti. Mittaa oli 140 askelta ja ruoka päässä. Raisa lähti hyvin, mutta ei tuntunut ihan niin keskittyneeltä kuin normaalisti. Häntäkin välillä heilahteli, vaikka yleensä on ihan vakaana pystyssä. Tiedä sitten sotkiko vasta leikattu nurmen tuoksu, mutta ihan hyvin tuo muuten jäljesti. Ehkä aavistuksen enemmän tuli jotain tarkasteluja. Hyvä kuitenkin että päästiin tällaiseenkin haasteeseen. Seuraavaksi sitten lähtee serpentiini kehiin.

Alla jokunen kuva leiriltä Raisa jäljestämässä. Kuvat on ottanut Pinja Kotala.