Aamulla kaikki oli vielä hyvin ja vietiin Tuukka hoitoon samalla menin taas jäähallin parkkikselle ruokkimaan Raisan. Koira oli normaali ja onneksi oli taas koululaisia tulossa hiihtelemään viereiselle pururadalle. Poikien liikuntatunti oli jo alkamassa ja niitä lipui parkkiksen läpi muutama lisää. Sitten tulikin tyttöjen liikuntaryhmä oikein kunnon rykelmänä, joten häiriötä saatiin. En haukuttanut vaan syötiin ja touhuttiin siten, että liikkujat jäivät taustahälyksi. Hyvin meni ja nyt vain enemmän uusissa häiriöllisissä paikoissa tekemistä.

 Iltapäivällä sitten otettiin kaikki nokoset ja jossain vaiheessa kyllä havahduin että Raisa poistui mun vierestä. Vilkaisin sitä jossain vaiheessa ja näin sen leikkivän lelullaan, jatkoin vielä vähän unia. Tinka kun heräsi niin nousin, mutta en huomannut yhä edelleenkään mitään erikoista. Laitoin siinä kamoja kasalle tarkoituksena lähteä taas ruokkimaan Raisa jossain häiriössä samalla Tuukka hoidosta hakien. Pete tosin soitti, että joutuu jäämään töihin, mutta on tuomassa Tuukkaa. Tässä vaiheessa katsoin, että onpa Raisa kumman vaisu. Pete ja Tuukka tulivat pihaan, kun oltiin kuistilla ja Raisa ei mennyt vastaan. Menin itse, niin Raisa tuli perässä mutta vastaanotto oli vaisu ja korvat lupassa. Ihmettelin tätä ja kun Pete lähti, niin koitin että "herääkö" koira leikillä. Vedin patukkaa ympärilläni karkuun ja laaja kierros ehdittiin tehdä, kun koira kaatui! Siis takapää vain petti ja sitten etupää. Kun Raisa nousi niin se kaatui toiselle puolen ja taas toiselle. Mentiin huojuen eteiseen ja Raisa vain istui korvat levällään, kun aloin heti soittaa eläinlääkärille. Minuuttia vaille sulkemisajan oli kello ja onneksi eläinlääkäri vielä vastasi. Kerroin mitä tapahtui ja mentiin vielä käymäänkin vastaanotolla. Raisa oli yhä vaisu, mutta tasapaino piti ja koirankeksillä juoksuttelin edestakaisin. Keksit aiheuttivat hieman piristystä ja mitään ei oikein enää ollut huomattavissa (paitsi mun mielestä se oli yhä vaisu). Eläinlääkäri epäili että olisiko se valitettavasti ollut epilepsia-kohtaus, kun ne usein alkavat näin lievinä. Minä tietenkin masentuneena lähdin kotiin ja seurailemaan tilannetta. Kokeilin leikkiä uudelleen, josko kävisin samoin. Raisa oli pirteämpi ja pysyi pystyssä. Mentiin heti syömään ja tehtiin vähän hommia Raisan ollessa aikalailla normaali. Ruuan jälkeen taas tapahtui piristymistä ja tosiaan jo ajattelin että ehkä tässä nyt oikeasti ollaan epilepsia epäilyn alaisina.

Kaikki tapahtumat saivat uudeen käänteen tunnin päästä, kun lapset olivat syöneet ja laitoin valot olohuoneeseen. Huomasin osittain pöydän alla lelujen keskellä pilkottavan tyhjän xylitol-purkkapussin. Sydän löi muutaman kierroksen liikaa, kun tajusin että hoipertelu johtuu xylitol-myrkytyksestä ja tietenkin ruoka oli aiheuttanut piristymisen, kun verensokeri nousi. Uudelleen soitto eläinlääkärille, tosin nyt oli jo päivystys enkä sieltä kummemmin apua saanut vaan paremminkin vain seuranta-kehoituksen. Kysyin kuitenkin kuinka paljon sokeria annan ja vastaus oli se mitä ehdotin! Toivon mukaan ei tarvita siis illan ja yön aikana eläinläkäri palveluita, kun jotenkin vähän epäilyttää. Omilla tiedoillani taidan pärjätä paremmin, tuli vähän sellainen olo. Annoin Raisalle ruokalusikallisen sokeria ja vettä, vähän nakkia sekaan muussaten ja aion antaa vielä illan aikana uudelleen. Nyt näyttää tilanne hyvältä ja toivon mukaan selvittiin tällä. Onneksi purkka ei ollut niitä vahvimpia ja yksi purkkatyyny sisälsi vain 35 % xylitolia (niitä on sata prosenttisiakin ja meillä toinen paketti oli 66 %, mikä oli hyllyllä).  Pussi ei ollut täynnä, enemmänkin oltiin jo lopun puolella mutta purkkamäärästä silti ei tietoa. Nyt on Tuukan purkat niin kaapin ylimmällä hylyllä, että se ei saa niitä itse otettua ja näin ei pussi unohdu työpöydälle. Seuraillaan tilannetta ilta ja yön Raisa nukkuukin nyt sisällä.