Milloinkas sitä on taasen viimeksi tätä päivitellytkään? . Tuntuu nyt jo olevan niin paljon ohjelmaa päivissä, ettei ole ehtinyt/jaksanut. Saatikka kun huhtikuu koittaa ja painelen tekemään kiirekeikkaa töihin!! Olen siis lupautunut huhti-toukokuulle töihin pariksi päiväksi viikossa ja viikonloppujakin sinne taisi tupsahtaa neljä hukia. Onneksi siihen niitä päiviä vielä jää vapaaksi ja kesän olen sitten kokonaan kotosalla. Ehtii siinä Raisaa veivaamaan kunnolla kaiken muun ohella . Mutta palataanpa treeneihin ja perjantaista lähtien on vissiin kirjoittelematta. No, perjantaina ei niin kovin hyvin sitten mennytkään. Lunta oli tullut ihan riittämiin taas lisää ja ei ollut paras mahdollinen treenikeli. Raisa taas kokeili voisko alkaa vähän napsimaan haukun yhteydessä ja aloitti sen mun nenästä! Tämä eka oli sellainen lievä, mutta kun se kohdistuu naamaan niin ärähdyskin oli vähän sen mukainen. Haukku oli tämän jälkeen vähän vaisumpaa, mutta kuitenkin vielä kahteen kertaan kävi napsimista kokeilemassa. Ensin haukkarin alapuolelle sellainen kevyempi ja sitten vielä toinen tuohon käsivarteen sellainen, että tuntui. Näistä tuli sitten meikäläiseltä komentoa ja tehosi hyvin. Haukku jatkui yhä hiljaisempana eli ei niin vaativaa. Illalla kävin uudelleen kentällä, kun olin lupautunut treeniseuraksi ja Raisa pääsi jälleen vähän leikkimään. Ei mitään pahempia napsimisia ja haukku ei vielä ihan normaali, leikki ok.

 Lauantaina olin Tampereella semmassa ja Raisa oli päivän kotosalla. Illalla se olikin sitten rasittava ja mentiin vielä omaan pihaan vähän reuhuamaan. Vahvistin nyt haukkua ja sehän raikui taas tuttuun tapaan. Ei napsimisia ja kohdisti siis turhaumansa ihan oikeaan asiaan. Tämä oli siis vain haukun vahvistamista ja leikkiä.

 Sunnuntaina meni taas päivä semmassa ja illalla jälleen omassa pihassa vähän reuhuttiin. Haukut oli hyviä ja samoin seuraamiset. Leikki oli hyvää ja irrotukset ok. Tein myös rauha-vaiheen jälkeen irrotuksia niin, että patukka putosi maahan ja siihen ei enää sen jälkeen kosketa vaikka nostan sen ylös. Tässä olen tehnyt vain viettiä eli patukkaa on lähdetty tästä aina saalistamaan. Jotenkin vain on jäänyt tuolla tavalla irrotusten ottaminen, joten hyvä on välillä tehdä näitäkin (kunhan ei nyt taas tähän kaavaan kangistu ). Nopeasti Raisalle meni perille, ettei patukkaan hyökätä vaikka sen nostan ja vasta merkistä kiinni tai kun tulee kunnolla saalisärsyke. Samoin alettiin työstämään lähellä-käskyä uudella tavalla. Laitoin patukan maahan kauemmas, jolloin Raisalla oli kohde mitä tuijottaa ja siitä sitten yritettiin lähteä liikkeelle. Ensin alkuun istumisesta ja vartalo-kontaktista ja tästä sitten yritettin päästä edes se yksi askel, ettei Raisa lähde heti sinkoamaan tai vartalokontakti katoa. Vartalokontaktin sain nopeasti kun otin sivuaskelia, mutta tuo eteenpäin käveleminen ei vielä oikein onnistunut, joten vapautin palkalle lähinnä kontaktista (siis vartalo, ei katse) jos istuen tai sivuttaisliikkeessä.

 Maanantai aamuna kävin kentällä yksin. Vein purutyynyn kentälle valmiiksi, että päästään heti autolta ottamaan lähellä-käskyä. Raisa merkkas tyynyn hyvin ja päästiin jopa pari askelta eteenpäin, jolloin pystyin vapauttamaan. Leikittiin tyynyllä ja otin haukkua tyyny mun edessä "roikkuen" ja siitä sitten nostin kun sai tulla merkistä puruun. Raisa päätti tehdä hiljaista vartiointia, kun otin irrotuksen ja tyyny oli näkyvillä (tähän asti olen laittanut patukan piiloon). Asenne oli kyllä hyvä, mutta haluan jälkivartioinnit haukulle, joten ei kun odottamaan. Ei siinä kauaa mennyt, kun Raisa haukkui hyvin ja sai purun. Näitä otettiin vielä uudelleen pari kertaa ja haukku lähti huomattavasti nopeammin. Lähellä-käskyä jumpattiin vielä myös uudelleen ja en nyt tiedä menikö se kovin menestyksekkäästi.

 Tänään jälleen aamulla kentälle ja Raisa kyllä tietää jo kentän vallan hyvin. Kun siinä tein valmisteluja (puin liivin eli en edes vielä ottanut Raisan leluja auton takaa), niin johan häkissä kävi pyöriminen ja suun aukominen. Eikun purutyyny kentälle ja taas ottamaan lähellä-kulkemista. Nyt meni ehkä jo vähän paremmin kuin edellispäivänä, mutta tarkkana saapi olla ettei lähde yhtään edistämään. Välillä vartalokontakti katosi tyynyä tuijotellessa ja silloin menin itse kauemmas, että virhe korostui ja saatiin hyvin korjattua. Kaikki vapautukset tuli kun päästiin liikkeelle edes pari askelta. Toisella kierroksella tehtiin tottista ja hyvin käynnistyi kun autolla jo sanoin tottista-sanan. Pari-kolme seuraamispätkää ja ekassa vähän oli jalkatuntumaa (liekö nyt tuosta lähellä kulkemisen treenauksesta johtuvaa), mutta siirsin patukkaa kauemmas vasemmalle niin Raisakin irtosi jalasta. Viimeisenä otettiin luoksetulo vähän erilailla. Nyt se banaanikaari on jäänyt pois, joten otettiin hieman muunneltuna luoksetulo. Appari piti koiraa kiinni jälleen jalkojensa välissä, mutta lähti siitä kävelemään eteenpäin koiran pyrkiessä mun perään. Tästä pikkuhiljaa koiralle tilaa, että oli pois jalkojen välistä mutta koko ajan vähän mua kohden liikkuen samalla kun juoksin karkuun. Siitä sitten päästettiin kutsusta mun luokse ja tuli niin suoraan kuin vain pystyy. Palkkakin tuli nyt mun "povarista" ja itse väistin alta pois. Katsotaan muutaman kerran jälkeen alkaako kaarre-ajelut jälleen vai pysyykö suorana.

 Illalla kävin vielä siskon kanssa Linjalaserin parkkiksella treenaamassa. Otin jälleen lähellä kulkemista ja Raisa kylläkin alkoi heti vaatia haukulla tekemistä, kun autosta päästin. En kyllä ehtinyt sanoa virittelyjäkään . Katjan piti käydä näyttämässä purutyyny, että saatiin Raisa niinkuin oikeaan hommaan. Nyt tuntui jo taas paremmalta tämä homma ja kontakti pysyi sekä paikkakin enemmän kuin pari askelta. Lopetettiin hyvään ja leikittiin. Nyt taidan tehdä vähän aikaa niin, että teen vain kotipihassa noita hallinta treenejä tyynyllä ja tottista kentällä patukalla. Onpa selvempää ainakin koiralle ja ei sitten mene hommat sekaisin niin helpolla. Kotosalla sisällä on tehty taas jääviä liikkeitä ennne ruokaa herkuilla ja sitten lopuksi tulee oma ruoka. Ruoka uppoaa iltaisin hyvin ja aamulla jää aina osa syömättä. Jäävät onnistuu hienosti ja oikeastaan seisomisessa tarvitaan enää apuja. Teen nyt jo kaikki yhteen pötköön, kuten kisassa kun kuitenkin tunnistaa jo käskyt hyvin. Tekee siis mun edessä asennon vaihdot käskyn mukaan ilman mitään käsiapuja. Maahan meno on aika vahvana ja sitä tarjoaa helposti seisomisessa, joten siinä on oltava käsiapu mukana. Istumisessa annan vähän käsiapua, että menee nopeasti mutta aika vähäinen apu tai sitten välillä suurempi, vaihdellen. Mun edessä haukkumisesta on otettu myös istumista ja maahanmenoa, mitkä sujuu silloin hyvässä vireessä nopeasti. Eteenmenon opettaminen vielä vähän viivästyi, ensin lumitilanteen vuoksi ja nyt kun otettu tuota lähellä kulkemista, ettei vain sekoita. Eiköhän tässä sitäkin kuitenkin aleta jossain vaihessa ottamaan. Huomenna taas jatketaan....