Pari kierrosta tuli tänään vain tehtyä tottista. Ekalla kierroksella päivällä otettiin useampia maahanmenoja, myös sivulla. Eteen istumisia, myös vinosta lähestymisestä. Sivulle tuloa pari kertaa. Sitten otimme tämän uuden haasteen eli seisomisen. Päädyin nyt kuitenkin vanhaan perinteiseen seis-käskyyn, koska käytän odota-käskyä kuitenkni muualla niin en halua sitä odo-käskyä. Päätin ottaa homman niin että otan peruuttamisen mukaan, vaikk ensin mietin ihan paikalle pysähtymistä. Käskyn jälkeen siis tuuppasin namia kohti kitaa ja niin että tuli samalla peruutusaskelia. Toisella kädellä autoin että peppu pysyi ilmassa, kun yritti tarjota maahan ja istumista. Tarkkana myös käden kanssa ettei sotkeennu näihin liikkeisiin (ei siis liian alas eikä liian ylös). Hyvin meni ja eihän tämä nyt niin hirmuisen vaikea liike pitäisi ollakaan.

Illalla oli sitten isompi sessio ja tehtiin seuraamista pisempiä pätkiä. Täyskäännökset sujui ja aloin tehdä niitä vähän yli eli ei pelkkää käännöstä vaan pyörähdettiin vielä enemmänkin. Alkuun meni peppu maahan, mutta hoksasi sitten jatkaa käännöstä ja tuli melkoisen makea takapään käyttökin, johon tämä lopetettiin. Seuraamista myös pari-kolme askelta nami vähän kuonon yläpuolellla ja hyvin meni. Liikkeestä istuminen sujuu nopeasti, tietenkin namia syöden koko ajan. Luoksetulon loppuasento-toistot meni hyvin ja samoin vinosta, koukkasi namin perässä oikein mallikkaasti suoraan (molemmilta puolin). Sitten se meidän illan bravuuri oli kun tehtiin sivulle-tuloa. Autoin namilla ja aloin pyöriä hiljaa paikallaan, jolloin Raisa tuli aina hyvin sivulle. Tästä sitten otin käden ylös ja sivulle siirtyminen onnistui ilman namia kuin huomaamatta. Kokeilin sitten ihan erillisenä eli istui ja menin seisomaan niin että meidän väliin tuli vain pieni kulma ja pienellä käsieleellä (käsi ylhäällä ei kuonossa kiinni) Raisa kiepsahti perusasentoon. Tästä tulikin superkehut ja palkat. Näyttää siis tässä vaiheessa jo hyvältä. Suuremmassa kulmassa tehtiin suuremmin avuin. Maahanmenot ok ja sen jälkeen seisomista. Seisominen jo paremmin kuin päivällä eli lähti peruuttamaan, eikä ihan niin herkästi tarjonnut muuta (tai ekana maahan, kun oli sitä just otettu). Käsi tuntui olevan nyt myös hyvällä kohdalla, kun onnistui paremmin. Toki pidin toista kättä siten ettei päässyt tarjoamaan muuta. Onhan tässä taas tullut uutta lisää ja pikku-Raisa joutuu jo vähän pähkäilemäänkin eikä pelkästään syömään, tosin ihan vähän vain pähkäilyä. Raisa oli tänään super.

 Piti vielä lisätä, että päivällä opeteltiin myös haukkumaan . Ja se kyllä kävi nopsaan. Seisoskelin namit kädissä ja vähän niitä siinä käsissä näpräsin, niin johan sieltä tuli haukahdus. Eikä siinä sitten mennyt uusintaan kovinkaan kauaa, kun keksi mistä nameja tulee. Nopsaan tuli jopa kolme haukkua peräkanaa ja nyt jo "käskyllä" (yllytyksellä) hauku. Muu elämä menee suht hyvin, mitä nyt välillä ne pirun sarvet nousee päähän . Ennenkaikkea eilen kun lähdin ensimmäisen ja muuten viimeisen kerran kävelemään tuota meidän tietä vaunujen ja polkupyörän (siis Tuukka "pyöräili") kera sekä tietenkin Raisa mukana. Menomatka meni aika kivasti (siis kaikki 300 metriä ), mutta sitten piti ottaa Raisa kiinni, työntää vaunuja ja työntää pyöräilijää (ei oikein vielä jaksa tuossa hiekkatiellä pitkään polkea). Totesin kyllä parin solmun jälkeen, että nyt kotiin päin jotta voin päästää Raisan irti. Niin ja aina näitä sotkuja selvitessä, vaunuista kuului byääää.... Vielä sellaiset sata metriä meni ihan ok, mutta sitten ne sarvet kasvoi oikein kunnolla. Ilmeisesti Raisa huomasi mun punoittavan naaman, kun yritin työntää näitä kaikkia ja sai heparit syöksyen täysillä jalkaan kiinni. Eikun hanskaa esiin ja vaihtamaan ja vaunujen pysähtyessä sieltä kuuluu byyäääää (entistä kovemmin) ja Tuukka huutaa "äiti, tuu työntämään". Siinä vaiheessa olis tehnyt mieli ampua kaikki vähäksi aikaa maata kiertävälle radalle ja hammasta purren en menettänyt hermoja. Kyllä matka tosin tuntui aika pitkältä . Jatkossa emme siis liiku tällaisella kokoonpanolla, kantoliina on hyvä ja Tuukan omat jalat tai sitten noista työnnettävistä vain yksi kerrallaan