On niin kylmää koko ajan, että alkaa oikein tylsistyä. Piilonkierrot on jääneet kokonaan ja tottistakin on tehty vain kerran päivään. Niinpä aloimme urakoide noiden esineilmaisujen parissa oikein urakalla. Tiistai päivähän meni ilman treenejä, kun sulateltiin niitä ylimääräisiä nappuloita. Keskiviikkona sen sijaan otettiin parin kierroksen verran esine-ilmaisuja, siis syötiin kaksi ruokaa naksutellen ja esineitä ilmaisten. Jatkoin namipurkilla tätä hommaa, mutta totesin että mun kärsivyydellä ja koiran sinnikkyydellä ei nyt edetä. Se purkki oli aina hampaissa tai ainakin tassulla sitä läppäistiin ja tätä en halua. Niinpä kaivoin oikeat esineet esille ja purkki vaihtui mokkaesineeseen. Raisa kävi tätä haistamassa, mutta ei ilmaissut. Koskin uudelleen esineeseen ja sitten hoksasi homman. Esineellä ilmaisu sujui hyvin ja nyt siihen ei niinkään kajottu suulla tai tassuilla. Raisa joutui taas pohtimaan, kun ei klikkausta tullutkaan vaikka makasi mutta kun se esin oli vieressä eikä etutassujen välissä. Nopeasti hoksasi tämän ja jos sattui esine jäämään esim. rinnan alle niin korjasi itsensä taaksepäin. Samaa mietintää on aiheuttanut se, että en hyväksy lonkka-asentoa vaan suoran makuuasennon, mutta sekin on mennyt parin päivän sisällä aika hyvin jakeluun.

 Esineinä on ollut pyöreä puukalikka, mokkalätkä, nahkalätkä, villakangaslätkä ja jotain mattoa tms. Aina uutta esinettä on pitänyt käydä haistamassa, mutta sitten on nopsaan tajunnut että tätä ilmaistaan. Torstain ohjelmassa on ollut ilmaisun suoruus vaikka itse jään taakse. Raisahan kääntyy mua kohden mielellään, joten aloitimme tämän ihan läheltä. Esine on siten että koiran ilmaistessa sen, olen noin koiran lonkan kohdalla (taisin ihan eka olla vieressä). Alkuun kun hyväksyin kaikki ilmaisut, mutta nyt täytyy keskittyä siihen, että mistä suunnasta esine kohdataan, niin siihen suuntaan on maattava. Tämä on aiheuttanut taas pään vaivaa, mutta sekin meni aika nopsaan jakeluun. Toki käytän yhä apuja eli seinän vieressä ja itse lähellä. Sitten sain mielikuvan miten haluaisin Raisan olevan jäljellä esineillä ja en tiedä onko tämä nyt mahdoton opettaa, mutta yritän. Kun ilmaisu ilman koskemista onnistui esineillä, niin palasin eilen illalla tekemään ilmaisuja taas namipurkilla. Katsotaan unohdanko tämän mielikuvani, mutta kokeilen ja katson tuottaako se tulosta. Kerron siitä sitten joskus, jos se alkaa onnistua . Kiva on taas puuhastella jotain uutta.