Aika tylsiä otsikoita mulla . Tämän päivän ohjelmassa on ollut kaikki samat kuviot kuin aikaisemminkin, tosin on tehty vain kaksi kertaa (2 ruokakertaa). Ollut vähän flunssan alkua ja lepäilty. Seuraamiset sujuu ja pyöriminen paikalla peppua taaksepäin siirtämällä oikein hyvin. Istuminen nopeaa, samoin maahanmeno tosin päivällä kolme toistoa (ai niin siis tätä on otettu kolme kierrosta tänään) ja silloin yritti taas vähän pluffata pepulla. Illalla maahanmeno seisomasta ja istumasta on ollut nopeaa (sama tekniikka eli peppu peruuttaa molemmissa reippaasti ja etupää välillä jysähtää mattoon). Eteen istumisessa tassut pysyi maassa tai ainakin melkein joka kerta. Uutena asiana iltaruualla otettiin mukaan katsekontakti harjoittelu. Raisa istui (se muuten jäi istumaan sivulle oikein hienosti ) ja katsoi mua (ehkä vahingossa) ja palkkasin. Raisa kyllä hakee kontaktia aika hyvin (välillä myös ihokontaktia , nimim. melkein nenä poskella). Tehtiin uudelleen että Raisa istuskeli ja pystyin seisomaan suorana, jopa kädet takana ja kun Raisa katsoi niin palkkasin vuorotellen kummallakin kädellä. En tiedä mitä olen tehnyt mutta pentu istui paikallaan ja odotti, ei siis hyppinyt käsiin .  Ehkä olen vahvistanut noita katsomisia jo muualla, en ole niin hirmuisesti kiinnittänyt huomiota (jotkut hommat kun tulee niin automaattisesti ettei niitä itse tajua). Joka tapauksessa jatkamme myös tätä jatkossa.

 Tämäkään päivä ei ihan ilman uusia naarmuja ole mennyt eli vimma purra käsiä ja jalkoja jatkuu. En ole puuttunut tähän kovasti enkä aio puuttua. Vähentynyt on pienillä kielloilla ja omalla pysähtymisellä, kunhan se tapahtuu ajoissa eikä pahin raisu-vaihde ole päällä.  Automaattisesti myös on jotain rättiä aina käden ulottuvilla, kun pentu on liikenteessä. Sukkiakin on lähtenyt jaloista välillä hyvinkin ketterästi. Leikit on sujuneet aika kivasti (paitsi välillä, kun kohde on jossain missä on lihaa välissä ) ja rauhavaihekin on saatu aikaiseksi. Palloleikkejä jokunen ja irrotuksia.

 Metsässä käytiin illalla ja Raisalla oli sininen valo pannassa (ettei se pentu katoa tai ettei sen päälle astu). Se oli kuin joku hälytysajoneuvo, kun juoksi menemään ja valoi vain vilkkui. Oli meillä hauskaa. Illalla sitten Tuukka halusi mut nukuttamaan ja ajattelin ettei siinä ehdi mitään katastrofaalista tapahtua. Ehkä ajatuksen tasolla....Raisa oli heräillyt ja Pete vienyt sen ulos. Raisa on löytänyt tosi ikivanhan luun ja tietty sitä kaluamaan. Kun Pete sitten oli tulossa sisälle, niin oli tietenkin mennyt ottamaan Raisaa kun ei muuten tullut ja sotahan siitä sitten oli syttynyt. Raisa Pöllänen oli irvistellyt ja yrittänyt purra, mutta Pete oli pitänyt sylissä sen verran kaukana naamastaan ettei osumia tullut. Kun tilanne oli rauhoittunut oli penneli päässyt maahan. En oikein siihen sitten todennut mitään enää jälkikäteen, vaan että älä jatkossa puutu asiaan vaan pyydä mut paikalle tai olisit jättänyt ulos. Olen kokeillut mitä Raisa tekee kun se on sitä luuta kalunnut ja mulle ei ole sanonut mitään, mutten ole harrastellut luun pois ottamista vaan käynyt vain silittemässä koiraa. Ei tartte turhista alkaa vääntämään, vaan mieluummin luottumussuhde että mun kanssa voi kaikkea jakaa. Mulla ei ole myöskään ongelmaa saada Raisaa sisälle ilman luuta, kun ovelammin olen houkutellut tai jättänyt hetkeksi yksin ulos (vielä toimii ;-)). Ehkä Pete nyt tajusi, että jättää mun huoleksi tällaiset asiat. Täytyy muistaa viedä tuo luu roskiin, ettei tule enää sanomisia...puolin tai toisin  ja tällä tarkoitan Raisaa ja Peteä, en mua ja Peteä . Jatketaan taas ja painun jälleen pölläsen kanssa nukkumaan.