Joutsenista traumatisoitunut ohjaaja oli nyt hyvin tarkkana, kun meni tekemään jälkeä ettei mistään puskasta pölähdä kamalaa mekkalaa pitäviä isoja lintuja. Hyvin onnistuin silmäni pitämään auki ja joutsenia ei näkynyt, vain yksi kurki lenteli korkealla kun jäljeltä Raisan kanssa tultiin jo poispäin. Siis sen häiriön suhteen onnistunut jälki. Ihan tässä vaiheessa ei tarvita niin suurta häiriötä, mitä ekalla jäljellä oli. Tallasin makupalajäljen joka askeleelle nami, lähinnä omaa ruokaa ja silloin tällöin lihapullan pala yllätyksenä. Askelia tuli 270, makupaloja kylviessä ei ehkä kovin pitkiä askelia, mutta yritin tähänkin kiinnittää huomiota ettei tule liian lyhyttä askelväliä. Mittasin askelpareilla myöhemmin, että oli sellainen 100 metrin suora. Tällä erää jätin auton luukun auki ja Raisa näki koko ajan, kun jäljen tein ja äänteli autossa aika ajoin enemmän ja vähemmän. Nyt oli enemmän "kuollutta" nurmipohjaa, kun edellinen pohja oli paljaampi.

 Sitten itse jäljen ajoon ja Raisa oli kyllä kovasti nenä maassa hommaan menossa. Jouduin jarruttelemaan vähän alkumatkasta, mutta aika tasaisesti ajoi koko matkan. Hyvässä mielentilassa ajoi ja söi hyvin. Alussa tuli taas tarkastuspyörähdys, mutta paremmin lähti kuin ekalle jäljelle. Puolivälissä matkaa oli maassa jäljen vieressä pieniä lankun pätkiä ja niihin hyökkäsi kesken kaiken, kun luuli vissiin että ruokapurkki olisi siinä vaikkei näkyvissä olekaan ollut. Jatkoi kuitenkin tästä hyvin. Lopussa vallankin oli hyvin keskittynyt ja palkka tuli selvästi yllätyksenä eteen, joten oikein hyvä lopetus oikeassa mielentilassa. Pallon sai vielä syönnin jälkeen ja sai kantaa sitä autolle, tosin auton lähellä päätti että autoonhan en vielä tule ja jäi kauas pallonsa kanssa, niinpä hetki leikittiin kahden pallon kanssa.