Kun Jyväskylästä kotiuduttiin niin olikin kiire ruokkimaan Raisa. Vielä oli valoisaa, joten ulos ottamaan piilon kiertoa. Laitoin tiipiin pihaan ja Pete piti kiinni Raisasta, kun vein nameja kuppiin. Hyvin Raisa lähti, mutta itse mokasin kun en mennyt kutsumaan näkyville vaan jäin taakse ja Raisa palasi kiertämättä piiloa. Hätäisesti kun aloittaa, niin siinä on lopputulos. Eikun uudelleen ja nyt kiersin itsekin piilon ja menin kutsumaan siten, että Raisa näki mut ja kiersi piilon ympäri syötyään ensin. Tämän jälkeen ei tarvinnut mennä näyttäytymään, vaan Raisa kiersi hienosti piilon. Matkaa oli sellainen 10 metriä viimeisillä kerroilla ja hyvin meni. Pysyin itse lähetysetäisyydellä ja ei ongelmia. Kiersi tiiviisti (en mä saa mitään merkkikeppejä maahan, joten täytynee käyttää jatkossa mielikuvitusta piilon sijoittelulla) ja tätä varmistelinkin kutsun jälkeen siirtymällä "taaksepäin". Hyvin etenee ja vauhtia oli sopivasti.

 Metsälenkilläkin käytiin ja sen jälkeen taas pyydystettiin narun ja ongen jatkeena olevaa rättiä. Homma pelittää muuten ihan mukavasti, mutta rätin varastaminen ei ole niin kovin helppoa vaikka väitän etten ole hitaimmasta päästä saamaan sen liikkeelle. Raisa vaan onnistuu sen sulkemaan johonkin jalkoihinsa ja odottelee milloin rätti lähtee ja on salamana siinä kiinni. Kyllä tämä vielä jotenkin onnistuu, jotain keksimällä mutta luulen että Raisaa ei kohta saa millään hämäytettyä. Eka saalistus oli hyvä ja rätistä taistelu. Sitten oli sitä vänkäystä, että saanko rätin varastettua ja narukin irtosi ongesta. Kun sain sen uudelleen kiinni, niin rätin liike tulikin totaali yllätyksenä Raisalle ja niin sitä mentiin pitkin pihaa. Tästä tuli aivan loistava kiinnimeno (jälleen se Raisan oikaisu taktiikka puri) ja niin juostiin rättiä kantaen sisälle. Rättiä olikin suussa ihan kiitettävästi, joten oikein onnistuneesti tämä tuokio päättyi.