Leiriltä kotiuduttua päätin lähteä korkkaamaan jälkikauden. Tuonne raamattuopiston nurtsille vaan ja satuin tietty löytämään aika vaikean alustan, mitenkäs muuten! Joka askeleelle tuli makupala ja loppuun vielä piilotin ruuan purkissa. Mittaa tuli sellaiset 200 askelta ja metreissä mittasin tuon olevan 60-70 metrin välillä. Mun askeleet ei ollut järisyttävän pitkiä, kun piti taas sitä ruokaakin kylvää ja perskannikoissa tuntuu. Ajoin heti jäljen ja kuinka ollakaan me ei ihan rauhass saatu olla. Todellakin ensimmäiseksi jäljeksi talven jäljiltä ei olis tarvittu kaikkea,  mitä siellä sattui!

 Raisa meni tosi innolla paalua kohti nenä maassa ja oli kuin tietävinään, mitä tuleman pitää. Paalun lähettyvillä asettelin liinan valmiiksi ja valmistui lähetykseen, niin tuli ensimmäinen todellinen häiriö. Kaksi isoa joutsenta lentää meitä kohti ihan matalalla (sulkien suhina kuului) ja Raisallahan suorastaan suu loksahti auki, että mitäs paisteja siellä leijailee . Voi helvetti, kun kirosin jo siinä vaiheessa. Rauhassa kuitenkin odotin, että nämä häiriöt olivat poistuneet näkökentästämme ja sitten liikkeelle. Raisa tarkasti alkutallauksen hyvin, mutta sitten piti kiepsahtaa ympäri ja tarkastaa vielä takaapäin ennenkuin kääntyi oikeaan suuntaan. Alku oli vähän hakemista ja alusta oli todellakin vaikea (osin jopa savea). Kuitenkin päästiin hyvään menoon ja jouduin välillä vähän jarruttelemaan, kun taas niitä helkkarin joutsenia alkoi ilmestyä. Eikä nämä tyypit olleet edes mitään hiljaisia . Ihan lähellä menevän joen jäällä 4 joutsenta alkoi huutaa ja räpytellä siipiä melko äänekkäästi, kunnes poistuivat paikalta. Tässä vaiheessa jo savu tuli korvista. Kun tästä päästiin niin samaan rytinään alkoi kuulua läheiseltä saunalta pauketta ja joku papparainen lähti polkupyörällä ajamaan. Tietenkin sekin näkyi hyvin tuohon meidän jäljelle, kun tie meni aika läheltä. Taas mä kirosin, mutta vain mielessäni kun olin sentään raamattuopistolla . Lopulta kuitenkin mentiin loppujälki hyvin ja Raisa oli selvästi innoissaan löytyneestä ruokapurkista. Sai sitten vähän itse sillä pelata ja söi hyvin koko ruuan.

 Ei todellakaan ollut mikään onnistumisen tunne tuon jälkeen itsellä, vaikka koira nyt selvisikin loppuun. Aivan liikaa äksöniä pitkän tauon jälkeen. Se ilhadutti, että Raisa kuitenkin söi jäljeltä ja jäljen päässä hyvällä ruokahalulla. Nyt vain mennään huomenna uudestaan ja katsoin jo toisen paikan, että saadaan helpompi alusta eikä ainakaan se joki ole näkyvissä missä ne joutsenet taitaa mellastaa. Ja kyllä se nenäänsäkin käytti hyvin