Aamulla tein jäljen tuohon meidän omalle "kentälle" ja mittaa oli noin 10 metriä. Askeleessa oli kaksi namia eli kannassa ja varpaissa. Raisa jäljesti tämän jäljen hyvin ja pystyin löysäämään aika hyvin. Otin vain silloin kiinni, jos yritti mennä jonkun askeleen ohi, mutta ajoi tosi hyvin ja keskittyneesti. Tuukka reippaana poikana päästi myös toiset koirat ulos pissalle ja sinnehän ne juoksi kentälle, mutta mun käden nosto ja äkäinen mulkaisu sai liikkeen pysähtymään kuin seinään. En siis sanonut mitään, mutta ei noussut Raisan pääkään vaikka sen täytyi huomata koirat. Onneksi ne pysähtyivät riittävän kauas. Raisan räyhääminenkin on jäänyt pois tai tulee vain vähän mutinaa, kun kannan pellolta pois. Jälleen oli super Raisa.

 Illalla tein taas katuvalojen alle jäljen ja tällä erää ajelin vain tuohon 800 metrin päähän valtatien varteen. Jyväskylän tie menee siis siinä ja jalakulkuväykän ja ajoradan välissä on hyvä leveä kaistale nurmea. Tein puiden suojaan, mutta niin että kuitenkin näen. Oli siinä varmaan ohiajavilla ihmettelemistä, kun kyykin makupaloja laittamassa askeliini. Mittaa oli reilu kymmenen metriä ja vettä satoi. Raisaa ei ohiajavat autot häirinneet, kertaakaan ei päässyt noussut (kuten ei ole sitä tehnyt muutenkaan). Ajoi keskittyneesti, mutta vähän vauhdikkaammin kuin aamulla ja sain olla tarkkana ettei huitele menemään. Mittaa pitää saada, sillä tämäkin tuntui pyrähdykseltä.