Oman muistamisen ja mukana pysymisen kannalta kirjoittelen nyt vain mitä on milläkin kierroksella tehty ja missä järjestyksessä. Näin näen nopealla silmäyksellä, etten ala kangistua kaavoihin ja mikä asia on ollut enemmän työn alla.

1.kierros: luoksetulo (2) , maahanmenot sivulla (2), seuraaminen

2.kierros: luoksetulo (2), seuraaminen ja seisominen (3)

3.kierros: luoksetulo (3), seuraaminen, maahanmeno sivulla (3)

4.kierros: luoksetulo (2), maahanmeno sivulla (2), seuraaminen ja istuminen liikkeestä (seuraamisen yhteydessä 2 kertaa)

 Luoksetuloissa tein vaihdellen vetäen käsillä tai ilman apuja ja muistaakseni 3.kierroksella toinen epäonnistui ja piti tehdä se kolmas. Maahanmenot vallankin illalla oli tosi nopeita. Seisominen sujui hyvin ja samoin istuminen, tosin tarkkana saa olla näissä ettei tee noita vinottain (istumisessa helposti kääntää itsensä vinoon, mutta mun kädestänihän se on kiinni). Seuraamisissa sai enemmän palkkaa, mutta se mun oikean käden käyttö on yhä syvältä ja siksi teen välillä pelkällä vasurilla. Vasurilla pystyn myös tekemään käden noston ilman vauhdin muuttumista.

 Muuten meno Raisan kanssa on vauhdikasta ja nyt ainakin tuntuu, että ei kämppä riitä kun on tuota pakkasta ja lenkit on sellaisia lyhyitä pissatuksia. Raisa "kangistuu" kun ollaan kauemmin ja pakkasta oli tänäänkin -17-18. Vauhtia on sitten sisällä. Aamulla jätin Raisan nukkumaan sisälle, kun lähdin viemään Tuukan hoitoon ja käymään kaupassa. Eihän se mitään nukkunut, vaan oli leikkinyt hortonomia ja leikkinyt lasten leluilla kun siihen malliin ne oli pitkin kämppää. En ole mikään viherpeukalo ja "traagipuu" on niitä kukkia, mikä on mun hoidon kestänyt mutta nyt sitä on kaltoin kohdeltu urakalla. Tuukan jäähypenkki on kukan vieressä ja se on aikansa kuluksi katkonut siitä oksan. Tosin tämän huomasin vasta paljon myöhemmin, kun varsi oli sievästi tungettu ruukkuun ikäänkuin kasvamaan. Raisa ei ollut näin fiksu vaan oli jättänyt jäänteensä omasta oksasta keskelle lattiia ja taas on kukkaa uudelleen "harvennettu". En siis jätä enää yksi vapaaksi vaikka tuhot olivat erittäin pienet, mutta ne ei välttämättä ole sitä kauaa. Raisa on myös kunnostautunut imurointi puuhissa ja pääsee aina eteiseen, kun otan imurin esille. Sehän on laite mikä liikkuu ja mikä pitää tappaa...vähintäänkin. Tosin Raisa luuli varmaan joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi, kun menin eteiseen imuroimaan ja en sammuttanut imuria vaan ajattelin puolien vaihdoin käyvän tosi näppärästi. No ei vaan käynyt ja Raisa onnistui saamaan ison ulokkeensa päästä (siis korvan) imurin suuttimeen (se suutin kun pitää tappaa aina ylösalaisin). Huudahdus kävi ja sain Raisa paran pelastettua nopeasti mutta ei se menoa hidastantut. Toisen kerran se on saanut sinne kuononsa tuupattua ja siitä sentään seurasi puolen minuutin tuumaus tauko, että mitä nyt tapahtui kun ilmat vedettiin pihalle. Olenpa siis todennut, että imuri sammutetaan ja Raisa kannetaan aina eri paikkaan lukkojen taakse, jotta voipi joka huoneen imuroida. Myöskin ruuan varastaminen on jotain ihan röyhkeää. Sitä siis lähtee ihan oman nokan alta lautaselta tai käden vierestä leipä. Kyllä sillä täytyy olla joku hyvä imemisrefleksi, niin nopsaan ne kitusiin häviää. Kauppakassista ehti viilipurkin viedä ja syödä...onneksi sentään ei kuorineen . Näiden asioiden kanssa saisin tapella niin paljon, että meillä ei varmaan suhdetta oliskaan joten onneksi on portit ja Raisa on keittiökiellossa aika ajoin. Sieltä keittiön pöydältä lähtee siis myös lautaset ja lusikat jne. On Raisa useamman kerran löytynyt myös astianpesukoneesta  (ei kuitenkaan niin että olis luukku kiinni ;-)). Elämä Pesälammintiellä ei ainakaan ole tylsää