Raisan blogi hieman hiljenee tai ei enää tule niin usein kirjoiteltua, sillä nyt pidetään vähän taukoa tottiksessa. Tekninen osaaminen on sillä mallilla, että en oikein pääse enää eteenpäin. Se on tullut huomattua, kun treenit toistaa itseään. Ruualla en saa Raisaa nostatettua, joten tottista on vähennettävä ja tehtävä vain satunnaisesti (tai ainakin joitakin juttuja). Seuraamista jatketaan lyhyinä pätkinä ja vietin nostoa. Hampaiden vaihtumista odotellaan, parihan on jo lähtenyt (etuhampaita) ja uusia tulossa tilalle.

 Muuten on uusi vuosi lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin ja kyllähän tähänkin pyhäpäivään pieni omatoimi herkuttelu kuuluu . Raisa päätti tällä erää pistää poskeensa meille tarkoitetun hirvipaistin. Tulin sisälle Raisan kanssa ja etsin Tinkan vaunuihin itkuhälytintä. Raisa juoksi tietysti suoraan keittiöön ja Pete oli ottanut paistin työpöydälle. Eihän siinä tartte kuin hetkeksi selkänsä kääntää ja silloin mentiin! Kauhea kiroaminen kuuluu keittiöstä, jolloin katsoin parhaaksi nopeasti rynnätä peremmälle katsomaan mitä tapahtuu. Raisa kiitää Peten edellä hirvenpaisti suusta roikkuen (yrittää tietenkin luonnollisesti niellä sitä kimpaletta, mutta kun ei purematta pysty) mua vastaan eikä ehtinyt nurkalta tullessaan mua väistämään, vaan sain niskasta kunnon otteen. Ihmeen helposti se paisti sieltä suusta irtosi ja meillekin vielä jäi jotain syötävää. Pete vain totesi, että onneksi ei ollut ketään vieraita joille olis tästä pitänyt jotain tehdä ja että ne olis vielä nähneet kuinka paisti käy välillä koiran kidassa . Ei voinut taas kuin nauraa tätä meidän huushollia. Ei ole kyllä aika tullut pitkäksi Raisan tulon jälkeen, on se sen verran röyhkeä ja kekseliäs kaveri. Jospa taas viikon verran muistaa olla varovaisempi. Kirjoittelen taas kun on kirjoiteltavaa. Kotisivuillakin on Raisan sivu valmis, vaan en saa nettiin kun serveri on taas kerran tukossa ja päivittäminen ei onnistu