Nyt täytyy sanoa, että aamun jäljen jätin väliin kun vettä tuli kuin esterin pyllystä. Sitä on nyt riittänyt viime päivinä ja ilmeisesti yönkin oli satanut, kun pihalla oli isoja lätäköitä. En siis viitsinyt tehdä mitään vesijälkeä ja teimme aamulla tottista. Iltapäivällä sen sijaan menin jäljelle ja onnistuin löytämään onneksi paikan missä ei vesi lätissyt. Oli siis mahdollista ihan pennun jäljestää. Nyt päästiin oikein jäljestämise makuun ja tein 50 metriä pitkän jäljen. Nyt on jo sen verran mittaa, että voi puhua jäljestä ja tällä matkalla pääsee hyvin rytmiinkin. Pääasiassa 1 nami per askel, joissakin 2. Loppupalkka on yhä ja tulee olemaan jatkossakin (ainakin tämän syksyn), tosin katsotaan vähän minkä asteisena. Tämän mittaisella jäljellä ei paljon jää ruokaa jäljen päähän, kun se menee aikalailla matkan varrelle. Raisa malttaa nyt tarkastella alkutallauksen ja lähti hyvin matkaan. Sittenpä se vauhti taas alkoi vähän kiihtyä, mutta pystyin koko ajan kulkemaan löysin liinoin (muistaakseni pari kertaa stoppasin kun yritti oikaista). Enkä silti kiirehdi, mutta kyyry asennossa saan tasaisesti edetä. Ehkä vähän tasaantui siinä 30 metrin jälkeen (ai miten niin on viime aikoina ollut lyhyitä jälkiä), kun jälki vain jatkui. Joka tapauksessa hienosti meni ja tänään siis vain yksi jälki.

 Jäljen päätteeksi käytiin opistolla vielä pisempi kävelylenkki ja sain "vain" kolme kertaa murisevan ja hyökkäävän pennun jalkaani. Kiellon päälle vain käteen hyppimään, kun en enää antanut vaihtaria (hanskaa) tilalle. Pikkaisen sitten huomauttelin ylimääräistä nahkaa venyttäen, kun riiviö vaihde vain jatkui. Sainpahan kävellä lopulta rauhassa. Kotiin päästyäni uskalsin jättää Raisan kotiin ja lähteä samantien isojen koirien kanssa lenkille. Ei Raisaa parane liian virkeänä jättää Peten hoiviin tai sitten tapahtuu.