Tänään on siis ollut taas oikein vilskepäivä. Tinkan korvalääkäri oli Jyväskylässä tänään ja tulehdushan siellä taas jylläsi samassa korvassa, kuin pari viikkoa sitten. Viikon päästä taas uusi käynti ja jos ei nyt kuuri tehoa niin heti putkitukseen. Tuukkahan oli puolivuotias kun korvat putkitettiin ja nyt on sentään Tinkan kanssa menty 10 kuukauden ikään saakka. Raisan kanssa sitten oli ohjelmaa myös tänään. Aamulla tuttuja kuvioita ja paranee koko ajan. Perusasento on enimmäkseen suora ja pysyy myös paikalla käännöksissä. Ei tarvinnut montaa kertaa ottaa namilla, kun nyt pelaa jo ilman. Vaihdellaan tässäkin vielä, että ohjaten ja ilman ohjausta. Jäävät ok, samoin luoksetulot.

 Iltapäivällä otin kaksi kierrosta ja toisen niistä Jyväskylässä matkakeskuksen edessä, ei tosin pahimmassa ruuhkassa mutta häiriötä kuitenkin. Ei Raisa mitään vilkuillut ja huomannutkaan muuta kuin ruokaa ja tekemistä. Seuraamista, perusasentoa ja luoksetuloa otettiin. Kotona sitten toinen puolikas ruokaa ja jääviä sekä luoksetuloa.

 Illalla taas koko settiä ja hyvin meni. Seuraaminen ja perusasento on parantuneet huomattavasti. Pomppimiset ja korjaukset on jääneet pois eli tulee heti suoraan asentoon. Jäävät onnisui hyvin, tosin maahanmeno alkoi ennakoida ja hidastella seuraamista, joten ei montaa toistoa. Seisominen on aika hyvin hanskassaa. Luoksetulossa tullut harppaus eteenpäin ja onnistui eteen istuminen jo mun liikkuessa kädet sivuilla. Yksi onnistui myös niin, että jätin  Raisan istumaan ja kutsuin. Otin heti ohjauksen kera seuraavat ettei epäonnistu.

 Jyväskylässä sitten tutustuimme kaupunkielämään ja kävimme matkakeskuksessa sisällä sekä kävelemässä ulkopuolella kun juna lähti (ei kylläkään edes huomannut). Noustiin avonaisia (välistä) betonirappusia eikä noteerannut niitäkään mitenkään. Käytiin ihmisvilinässä kävelykadulla ja nopeasti siedättyi ihmisiin kun niitä oli niin paljon. Ei yrittänyt jokaista mennä katsomaan vaan käveli reippaasti. Yksittäiset ohitukset onkin pahempia kuin jatkuva vilinä. Joten hienosti meni, kunnes....tämä maalainen ei muista että kaupungissa asuu myös puluja .  Siinä vaiheessa totesin että vilske saa riittää, kun Raisa näki muutaman pulun ja niitä näkyi olevan parvi. Päästiin kunnialla muutaman pulun ohi ja takaisin kohti pulutonta aluetta. Oli vähän liian viehkeitä kapistuksia nuo pyrähtelevät pulut. Illalla lenkkeilimme metsässä sekä tuossa Jyväskylän tien varressa kävelytiellä ja aika kivasti siedättyi ohi ajaviin autoihinkin. Ei tarvinnut montaa kertaa kieltää ja autoja tuli sopivaa tahtia, niin ei yrittänyt enää sinkoilla niiden tahdissa. Eiköhän siis Raisa vielä ihan kelpo koiraksi kasva .