Eipä sitten lähdetty jäljelle aamulla, kun oli kahdeksan astetta pakkasta ja nurmet jäässä. Ei siinä olisi paljon jäljestämisestä puhuttu, kun selviin askeleihin olis namit jääneet näkyviin (ei se jäinen nurmi nameja piilota ). Taitaa olla jälkikelit ohi pikkuhiljaa, mutta onneksi ehdittiin päästä nimenomaan siihen pisteeseen mihin oli tarkoituksin toki jäljen pidentämistä jatkan jos vain vielä sula maa tulee. Mutta tästäkin on hyvä jatkaa keväällä, on kuitenkin jo ihan jälkipohja. Aamun tottikset tuli sitten vedettyä jälkinappuloilla (joo-o pitää ne eri nappulat olla jäljelle ja tottikseen...nappulan koosta kiinni ), eikä se ollut niin helppoa kun pientä nappulaa sullot käsiin ja otat imutusseuraamista siten ettei ne kaikki leviä pitkin pihaa. Saatiin kuitenkin homma tehtyä ja seuraamisessa tehtiin nyt useampi pieni pätkä siten että käsi oli ylempänä. Ekana meni vähän pomppimiseksi, joten otettiin oikeaa imutusta vähän aikaa ja sitten jo onnistuikin kivasti. Sivulle tulot ilman kokoaikaista käsiapua sujui. Seisominen ilman toisen käden apua (mahan alla) sujui. Luoksetulon eteenistuminen ei suju vielä, että kädet olis ylempänä koko ajan.

 Iltapäivällä ja illalla jatkettiin samoja hommia eli keskityttiin nyt lähinnä seuraamiseen, sivulle tuloihin ja luoksetuloon. Muutama toisto seisomista ja maahanmenoa sekä liikkeestä istuminen. Illalla sivulle tulo ilman apuja . Tässä on nyt tehty toistoja ja tuleehan se sieltä. Ei nyt tietty suoraan edestä, mutta aika hyvin jo. Tuppaa jäämään aika taakse eli alettiin ottamaan myös paikalla käännöstä oikeaan (minkä olen jättänyt, kun olen vain keskittynyt peräpäähän). Ilman apuakin tuli jo, mutta tahtoo vielä sekä sivulle tulossa että käännöksessä tulla pieni pomppu mun vasempaan käteen. Jätin vasemman käden tyhjäksi ja kielsin (kehuen tietenkin heti kun jalat oli maassa), minkä seurauksena saatiin jopa pari ilman pomppua. Kyllä ne neljä jalkaa siellä maassa vielä pysyy joskus ja mun käsi rauhassa, kun ajoissa asian huomioi. Seisoin muuten itse jo suorassa ja kädet rennosti sivuilla. Seuraamisessa kivasti meni pätkät vaikka käsi hetken ylempänä. Luoksetuloa otin nyt palaten vähän taaksepäin ja vedin reippaasti namilla, siis vauhdilla kun tuli vähän sellaista hidastelua. Otin pari luoksetuloa myös erikseen päivällä juuston paloilla. Kyllä siinäkin pian päästään vähentämään apuja, luulisin. Mitään muuta mullistavaa ei tehtykään.

 Metsälenkillä oli vauhtia ja selvisin ilman pahempia hyökkäyksiä . Yritystä oli muutaman kerran, mutta kielto ajoissa ja mennään-käsky auttoivat asiaa kummasti. Jotenkin oli vähän villin oloinen kun metsikössä juoksenteli. Niinpä sitten pihaan päästyämme otin leikkituokion ja olipa hyvän oloinen. Parempi kuin aamun ohjaajakämmi eli mennä nyt ulos ennen ruokailua leikittämään, kun Raisa on tähän asti hyvinkin tottunut siihen että ruokaa tulee kun lähdetään kupin kanssa kohti eteistä (vaikka sen sitten jätinkin eteiseen). Leikkihän se aamullakin, mutta sortua nyt moiseen virheeseen ohjaajan puolelta . Hyvä muistutus jälleen, että mieti mitä teet! Eikä se aamu nyt mikään katastrofi ollut, mutta eiköhän sitä mennä vielä pennun ehdoilla eikä mun ja leikitään silloin kun on muutenkin sellainen meno päällä. Irrotukset sujui jo taas helpommin. Jatkamme taas aamulla.