Otettiin vauhtiluoksetuloja ja muuten ihan perinteistä keikkaa.

1. kierros: luoksetulo (ulkona vauhdilla 2), seuraaminen, maahan ja kapulan pito (1)

2. kierros: luoksetulo (ulkona, "omatoimi vauhtina"), seuraaminen, seisominen

3. kierros: paikalla käännöksiä, maahanmenot ja kapulan pito (1)

 Siinäpä ne taisi suurinpiirtein olla. Aamulla vauhtiluoksetulot oli hyviä, tosin ekalla teki ihme banaanimutkan ja tuli oikean jalan puolelle istumaan. Toinen meni paremmin ja molemmissa tietenkin autoin käsillä (myös banaanimutkassa, mutta silti meni "vinoon").  2. kiekan tein ulkona, joten se koostui pääasiassa seuraamisesta. Tässä "omatoimi" luoksetulon tein niin, kun Raisa juoksi kauemmas niin kutsuin ja autoin käsin eteen istumaan. Olimme illan äitini luona ja siellä hulinaa riitti. Raisa mennä touhotti mukana ja sammahti sitten kuin saunan lyhty. Oli niin väsynyt vielä kotonakin (piti muuten kantaa autoon), että rojahti vain nukkumaan. Mietin mitä teen ruuan kanssa ja niinpä päädyin sellaiseen, mikä ei vaadi kummoisia ponnisteluja. Illan hommat menikin hyvin, vissiin maahanmenossa auttoi se että pääsi rojahtamaan makuulle . Kapulan pito on erinomaista eli ottaa käskystä, ei hypi kapulaan ja malttaa odottaa käskyä, vaikka vien kapulan kuonon eteen. Käskyllä nappaa nopeasti kapulaan ja pitää rauhallisesti. Aamulla koskin kapulaan ja piti hienosti. Illalla koskin voimakkaammin eli otin laipan reunasta kiinni ja silloin teki irrotuksen, jolloin kapula tippui maahan (koiralle selkeä virhe). En sanonut mitään, vaan tehtiin uudelleen ja kehuin rauhassa koko ajan. Nyt onnistuikin hienosti ja päästin vielä kapulasta irtikin. Kehuin koko ajan ja Raisa tuijottaa niin viisaan näköisenä. Pienen laipasta kiinni pidon jälkeen annoin käskyn irti ja irrotus oli hyvä. Tästä tulikin sitten superpalkka.

 Herkkujakin tuli joulun kunniaksi, tosin ihan omatoimisestikin yritti järjestää herkuttelua . Kinkun ympärillä oleva verkko ja siinä läskiä, oli menossa kovaa vauhtia kitusiin kun ehdin pelastaa Raisan melko varmalta tukehtumiselta. Pääsi roskikselta viemään, kun Pete ähräsi kinkun parissa ja onneksi olin silloin lähellä, ettei edes tullut kilpajuoksua. Sain napattua verkosta toisella kädellä ja Raisan niskasta toisella kädellä ja tämän jälkeen alkoi "irrotus"-operaatio. Raisa nielee minkää kerkiää ja henki vinkuu...minä puristan verkkoa ja läskiä minkä kerkiän...Raisa kiristää puruotettaan ja minä niskaotetta ettei vaan pääse pyristelessään karkuun. Pete avuksi ja verkosta kiinni, minä työntämään kättä kitusiin ja toisella yhä niskasta kiinni pitäen. Lopulta Pete pitää kiinni koirasta ja mulla on molemmat kädet siellä jossain Raisan suussa (tai yritti olla, mutta puruote oli aika tiivis ) ja annoin ihan napakoita irti-käskyjä. Tuosta ote alkoikin löysääntyä ja sain kuin sainkin vedettyä sen kaiken sieltä jostain kurkun uumenista. Raisa sai tietenkin läskiä palkkioksi, kun irti-käsky meni edes jotenkin perille. Jos se olisi saanut koko verkon läskeineen nieltyä tai paremminkin, jos se olisi päässyt juoksemaan mua karkuun, niin se olisi niellyt koko ajan verkkoa enkä olisi ehkä saanut sitä enää pois (tuollaisessa takaa-ajossahan koira alkaa hotkia entisestään). Nyt verkkoa oli sen verran paljon vielä näkyvillä, että sain siitä rasvaistakin rasvaisemmasta niljakkeesta lujan otteen. Kyllä se vähän säikäytti, eikä moista enää päässyt tapahtumaan minkäänlaisessa muodossa (ei siis edes kinkun varastelua). Portit keittiöön oli napakasti kiinni tästä eteenpäin.